Viikko 22 ja toukokuu

Erittäin hyvin mennyt treeniviikko 22 ja samalla myös tätä viimeistä viikkoa lukuunottamatta erittäin vaikea toukokuu ovat takana. Perinteiseen tapaan onkin siis aika käydä läpi ensin menneen viikon ja sitten myös menneen kuukauden harjoituksia.

Treeniviikko

Aikamäärällisesti mennyt viikko ei ollut kauhean runsas, mutta tehoja olikin ohjelmassa lähes jokaisena sen päivänä. Tiistaina kaivoin vihdoin esiin aika-ajopyörän ja ajamisen riemu oli melkoista, kun vauhti oli "hieman" eri luokkaa kuin maantiepyörällä hinkatessa. Ajoasentoa hieman muutettiin, lähinnä nostamalla satulaa. Ilmeisesti allekirjoittaneen jalat ovat talven aikana pidentyneet, kun molemmissa pyörissä on saanut nostaa satulaa, vaikka todellisuudessa tähän varteen (komeat 171cm) ei kyllä ole tullut senttiäkään pituutta lisää sitten ysiluokan.

Mennyt viikko sujui lukuisien yhteistreenien parissa: tiistaina, torstaina ja sunnuntaina tuli treenattua kaikkia kolmea lajia ja nämä olivat myös viikon kovimmat treenipäivät. Maanantaina, perjantaina ja lauantaina treeni oli kevyempää ja keskiviikko täysin lepopäivä. Vihdoin oli koko viikon ajan hyvä tunne etenkin kaikissa tärkeimmissä treeneissä ja viikon päätti eilisen hyvä pyöräkisa, sen jälkeinen hyvä juoksu sekä iltapäivällä vielä uintitekniikkatreeni.

Toukokuu

Toukokuu kokonaisuudessaan oli todella vaikea kuukausi. Kesää ajatellen tehtävänä oli tärkeitä treenejä ja paljon tehoja, mutta myös kymmeniin vuosiin pahin koivun siitepölykausi osui samaan aikaan. Kuukauden kolme keskimmäistä viikkoa menivät allergiaoireita vastaan taistellessa, mutta hieman keventelemällä sain kuitenkin treenattua melko hyvin. Tämä vaati tosin melkoisia kompromisseja tavallisen elämän suhteen, kun ulkoilmaa piti välttää mahdollisimman paljon.

Minulta jäivätkin siis kevään ensimmäiset lämpimät, melkein helteiset päivät nauttimatta, kun pysyin visusti sisällä lenkkiaikoja lukuunottamatta välttääkseni siitepölyä niin paljon kuin mahdollista. Näin mahdollistin itselleni sen, että kykenin käymään lenkillä käytännössä normaaliin malliin siitepölyn määrästä huolimatta. Taas kerran näitä pieniä kysymyksiä, joissa on tehtävä valintoja sen suhteen haluaako urheilla vai haluaako elää juuri niin huolettomasti ja pikkujutuista (kuten kevään ensimmäistä lämpimistä päivistä) nauttien kuin kaikki muutkin.

Uinnin osalta olen toukokuun aikana keskittynyt hyvin paljon tekniikkaan etenkin omissa uintitreeneissäni. Tukkoisuuden vuoksi on pitänyt uida melko rauhallisesti ja samalla on ollut hyvä tilaisuus mietiskellä taas oikein kunnolla ja pitkän kaavan mukaan sitä, mitä siellä altaassa on ollut tekemässä. Olen edelleen sen verran alussa uimisen suhteen, että tällaiset jaksot tekniikan mietiskelyä tekevät minulle hyvää ja tulen tarvitsemaan niitä myös jatkossa, sillä tekninen kehittyminen lienee minulle yhä se helpoin tapa parantaa myös uintivauhtiani.

Olosuhteisiin nähden siis toukokuu sujui lopulta varsin hyvin, vaikka välillä olo olikin melko epätoivoinen aivastellessa, niistäessä ja pelkästään jo kävellessä henkeä haukkoessa. Pienellä maltilla ja sisällä pysymisellä oloa kuitenkin sai tasapainotettua sen verran, että vain yksi tai kaksi ohjelmassa ollutta treeniä ja sairastamisen vuoksi tehtyä ja joissakin piti vauhtia hieman rajoittaa. Suunnitellusta useammasta kilpailutapahtumasta tosin pääsin osallistumaan vain yhteen allergian vuoksi.

Mynämäen tempo 3.6.2012

Kotiin on jo palattu taas reissun päältä ja ensimmäisenä on kyllä todettava, että jälleen kerran mietiskelin matkalla (yksin ajellessani), kuinka harvinaisen ikävä tie Tampere-Turku välillä onkaan. Harvinaisen ikävä oli tänään myös pyöräilysää Mynämäellä, mutta onneksi sade ja kylmyys, sekä puuskainen sivutuuli on ainakin jokaiselle ajurille sama, vaikka toki joku kestää kylmyyttä paremmin kuin toinen. Itselläni tosin levykiekko jäi ihan suosiolla autoon, kun päivän sivutuulessa minun kokoinen ajaja olisi levyllä varustettuna löytynyt todennäköisesti enemmän ojan puolelta kuin tieltä.

Itse olen aina kuulunut niihin ihmisiin, jotka suoriutuvat paremmin hieman kylmissä ja ikävissä olosuhteissa kuin kuumissa helteissä. Vaikkei 7 lämpöasteeseen ja vesisateeseen kiva ollutkaan lähteä ajamaan, niin sitkeänä sissinä lähdin matkaan a) lyhyissä housuissa ilman lahkeita, kun kotona kerran käskettiin, b) pelkässä tempohaalarissa (pitkähihainen) ilman mitään aluspaitoja tai lämmikkeitä ja c) myös ilman linimenttiä, kun sellaista ei minulla vielä koskaan edes ole ollut käytössäni. Kylmä iski kesäisestä kisapukeutumisesta huolimatta vain varpaisiin maaliintulon jälkeen, eikä ajon aikana edes muistanut, että sataa tai mittari näyttää alle kymmentä astetta.

Yleensä se, ettei minulla ole valittamista esimerkiksi kelistä, kertoo siitä, että itse urheilusuoritus on mennyt hyvin. Näin on tälläkin kertaa ja heti näin alkuun voin todeta olevani päivän suoritukseeni hyvin tyytyväinen. Tiedän olevani hyvässä kunnossa tällä hetkellä, ehkä jopa paremmassa kuin koskaan ennen, mutta pyöräilyä on ollut ohjelmassani tarkoituksella hyvin vähän ja pyöräkunto on ollut tähän päivään asti jonkinlainen arvoitus. Ajaminen on tuntunut "ihan hyvältä" ja on jaksanut hyvin, mutta sellainen voima ja viimeinen puristus ajamisesta on poissa verrattuna niihin aikoihin, kun olin puhtaasti pelkkä pyöräilijä.

Tänään ajoin etenkin kisan alun hyvin maltillisesti ja pystyin sen kautta tekemään onnistuneen ja tasapainoisen suorituksen sekä itselleni hyvin epätyypilliseen tapaan myös ajamaan kisan toisen puoliskon selvästi ensimmäistä puoliskoa vahvemmin. Ollessani pelkästään pyöräilijä, pystyin antamaan pyörän päällä itsestäni kaiken viimeiseen pisaraan asti, mutta tuo kyky on tällä hetkellä poissa. Kyseisen kyvyn puuttuminen ei toisaalta taida olla lainkaan huono asia ajatellen triathlonia, sillä nykyisessä päälajissani olisi kaiketi suotavaa kyetä vielä juoksemaankin pyöräilyn jälkeen eikä vain kaatua nurmikolle makaamaan kaikkensa antaneena.

Tänäänkin ohjelmassa oli kisan jälkeen reipasta juoksua ja hämmästytin itseni erittäin suuresti sillä keveydellä, jolla juoksu lähti kulkemaan, vaikka alla oli 30km tempoajoa numerolapulla varustettuna. Ehkä se on todettava virallisestikin näin muutamaa viikkoa yli vuosi triathlonkoulussa aloittamiseni jälkeen: PYÖRÄILIJÄSTÄ ON TULLUT TRIATHLONISTI. 

Yhtä kaikki, kauden avaus pyörän selässä toi sijoituksen kaksi, tosin melkoisen selkeällä eroon voiton ottaneeseen Riinaan, joka on vihdoin tekemässä onnistunutta kautta monien vaikeuksien värittämien vuosien jälkeen. Motivaatio-ongelmista ("mutta kun en jaksa" tai "mutta kun siellä sataa" - tyypit) kärsivät urheilijat ja kuntoilijat saavat todennäköisesti ajattelemisen aihetta Riinan blogissa vierailemalla. Aika moni olisi kaikkien juttujen edessä jo luovuttanut, mutta tämä sitkeä nainen jaksaa vain painaa ja siksi olen hyvin iloisena lueskellut kevään aikana tuloslistoja, joilla tuttu nimi on keikkunut kärkisijoilla. Kolmanneksi kisassa sijoittui Heini, jonka kanssa olemme viimeiset 10 vuotta ajaneet käytännössä samoille sekunneille oli kisa mikä tahansa ja vuosi mikä tahansa. Yksi parhaista asioista päivässä olikin onnistuneen ajon lisäksi myös vanhojen kavereiden näkeminen pitkästä aikaa. Suomessa kilpailevia naispyöräilijöitä on melko vähän ja jokainen tuntee toisensa enemmän tai vähemmän hyvin.

Tästä on mukava jatkaa kohti ensi lauantain triathlonkisakauden avausta ja kahden viikon päästä ajettavaa kauden toista (ja viimeistä?) pyöräkisaa, eli Liedossa ajettavaa SM-tempoa. Vaikken helteestä pidäkään, niin hieman lämpimämpää keliä ja pienempää tuulta tilaisin mieluusti kauden seuraaviin kisoihin!

Kokonaisuudessaan päivän tulokset löytyvät esimerkiksi Kari Mäkisen tulospalvelusivuilta, kuten aina kaikki muutkin kotimaiset pyöräilytulokset.

Uuden kodin onnea, happoja ja pyöräkilpailuja..

.. niin ja muuttostressiä ja väsymystä. Niistä on tämä viikko tehty.

Vanhan kodin avaimet on jo onnellisesti luovutettu pois ja tuo "kaunis" 70-luvun talo ja sinapinkeltaiseksi maalattu asunto ovat nyt vain puolitoistavuotinen pala meidän perheen historiaa. Tämä uusi koti on kaunis ja puhdas, miltein uusi. Pelkkä asunnon siisteys ja valkoisuus saa innostumaan ihan eri tavalla sisustamisesta ja myös kodin nättinä pitämisestä ja iso osa huonekaluistakin meni muuton yhteydessä vaihtoon. Viimeinen uusi huonekalu saapuu perille sunnuntaina ja sen myötä myös kaksi purkamatta olevaa muuttolaatikkoa löytävät paikkansa. Kunhan vain kaikki tulee valmiiksi, niin pitää ehkäpä täälläkin näyttää pieniä vilauksia siitä, millaiselta meillä näyttää. Vanhasta kodista ei sattuneesta syystä juurikaan ollut kuvamateriaalia tarjolla.

Uusi koti tuntuu jo nyt kodilta. Öisin on ihana nukkua, kun aurinko ei paistakaan silmään. Täällä on nimittäin sellainenkin ihme tarjolla kuin sälekaihtimet. Tiskikone pesee hiljaa huristen astiat puhtaiksi eikä minun enää tarvitse puoliraivoissani kilistellä tiskiharjalla erilaisia kipposia. En nimittäin tiedä ehkä mitään tiskaamista inhottavampaa, paitsi ehkä imurointi. Saunakin on jo testattu ja tuparilahjaa miettiville vinkiksi: meiltä puuttuu sitten saunasta kiulu, kauha kyllä löytyy. Pakastin on ostettu täyteen kaikkea tarpeellista, kuten jäätelöä, ihan vain siitä ilosta, että sellainen täällä kodissa nyt on. Parvekkeelle on toistaiseksi muuttanut asumaan pyöriä, mitään muuta siellä ei vielä ole eikä parveke kyllä kauheasti näillä jäätävillä ilmoilla ole houkutellutkaan oleskelemaan. Yhtä kaikki, pidän tästä kodista kovasti.

Happoja puolestaan on saanut lihaksiin paitsi muutohässäköitä kantaessa ja portaita edestakaisin juostessa, myös esimerkiksi torstain T10 -yhteistreeneissä. Silloin joukko triathleetteja ajeli ensin ympäri tuttua Rosendahl gp:n kisakierrosta. Pyörän selästä hypättiin suoraan lenkkareihin ja suunnattiin Pispalan portaisiin kiertämään talvikuukausina tutuksi tullutta lenkkiä. Etenkin juoksu tuntui todella hyvältä ensimmäistä kertaa viikkokausiin. Otin portaat maltillisesti, mutta yritin alamäkeen juosta rennon kovaa ja onnistuinkin siinä varsin mainiosti. Lopuksi vielä uitiin hauska treeni, jossa pääsin taas alkuun peesailemaan poikien mukana reippaassa vauhdissa ja lopussa jokainen sai sitten uida joitakin kappaleita 25metrisiä, niin että varmasti tuntui.

On harvinaisen hieno tunne juosta ja uida taas, kun henki kulkee normaaliin malliin ja palautuminenkin on taas sillä tasolla kuin yleensä. Vielä viime viikolla tuntui siltä, että syke ei laske kovempien tehojen jälkeen ollenkaan ja hengitys ei tasaannu vaikka menisi makaamaan, mikä on minulle hyvin epätavallista, sillä yleensä syke ja hengitys tasaantuvat hyvin nopeasti kovistakin rykäisyistä. Tämä johti siihen, että uima-altaassa alkoi ahdistaa hulluna, mitä vain tekikin ja juoksu tuntui melkoisen raskaalta. Siitepölytaistelun aikana tai lähinnä nyt taistelun helpotettua, kunto tuntuu kuitenkin ottaneen jonkinlaisen hyppäyksen eteenpäin ja myös etenkin uintitekniikkaan keskittyminen on tuonut oman parannuksensa altaaseen. Ei ollenkaan huono asia, kun tasan viikon päässä odottaa triathlonkisakauden avauskilpailukin. Vielä kun uskaltaisi käydä korkkaamassa avovesikauden ennen ensimmäistä kisaa. Voi olla muuten edessä hyvin pitkän ja kylmän tuntuiset 1500metriä..

Mutta nyt olisi aika suunnata tekemään viikon viimeinen työvuoro, jonka jälkeen suunnistan suoraan kohti Turkua. Huomenna olisi luvassa 30 km tempoajoa Mynämäellä ja ehkäpä sitten iltapäivällä pääsen korkkaamaan myös maauimalakauden kisasta palauttavan uintitreenin parissa. Mukavaa viikonloppua ja onnea kaikille koulunsa päättymistä tänään juhlistaville!